Vaellusvideoita, retkiruokaa ja asiaa varusteista - tilaa Ulkoilmamiesten YouTube-kanava!

Pieni kieppi paracordia kuuluu oleellisena osana monien retkivarustukseen. Usein retken aikana ei tarvitse senttiäkään narua, mutta välillä se on korvaamaton apu. Erään haasteellisen yöpymisen aikana Nuuksion ankara luonto olisi vetänyt meistä pidemmän korren ilman mukana ollutta paracordia.

Elettiin alkutalvea, joka nykyisellään tarkoittaa, että lämpötilat voivat painua jopa hieman pakkasen puolelle. Jätimme auton parkkipaikalle ja lähdimme suuntamaan kohti leiripaikaksi kaavailtua Holma-Saarijärven laavua. Julkkisselviytyjistäkin tuttu paikka oli sijaintinsa puolesta varsin passeli ja täytti muutenkin ankarat vaatimuksemme.

Reissun valmistelu oli kieltämättä vähän hätäinen, mutta mikään pohjatyö ei olisi pelastanut meitä niiltä haasteilta, joiden kanssa jouduimme lopulta taistelemaan.

Vaikeudet alkavat

Olimme kulkeneet lähes tunnin ajan, kun saavuimme viimein Holma-Saarijärven rannalle ja löysimme vielä savuavan tulisijan. Vieressä näkyi halkovaja ja kauempana huussi, mutta laavusta ei ollut tietoakaan.

Katselimme karttaa ja haahuilimme nuotiopaikan ympäristössä etsien epätoivoisesti meille luvattua laavua. Vähitellen myönnyimme uskomaan tilanteen vakavuuden.

Olimme väärällä rannalla

Etäisyyksien arviointi luonnossa on todella hankalaa, mutta matkaa vastarannalle oli varmasti lähes sata metriä. Onneksi jää oli vielä tarpeeksi vankkaa kävelemiseen, koska muuten olisimme joutuneet kiertämään laavulle rantoja pitkin ainakin kaksinkertaisen matkan.

Minuutteja kestäneen jäätikönylityksen jälkeen jalkamme osuivat taas tukevalle maaperälle ja olimme vihdoin oikealla rannalle. Moikkasimme eväsretkellä ollutta perhettä ja jatkoimme kohti laavua, jossa odotti seuraava hurja yllätys.

Laavu oli varattu

Kuinka näistä takaiskuista voi enää toipua? Laavun valloittaneet leidit kertoivat ohittaneensa aiemmin matkallaan vain seinättömän keittokatoksen, joka voisi kaikesta huolimatta tarjota meille tulisijan lämmittelyä varten sekä katon päälle mahdollista lumisadetta vastaan.

Katos paljastui ihan kelvolliseksi taukopaikaksi ja aloimme viritellä päivällistarpeita esille. Hämärtyvä ilta muuttui vähä vähältä viileämmäksi, joten sovimme yhteistuumin, että sytytämme kunnon tulet jo ruokailun ajaksi.

Lähdimme laskeutumaan mäkeä alas halkovajalle, mutta Nuuksio ei taaskaan päästänyt meitä helpolla. Ensimmäisten askelten jälkeen tilannetta ei voinut enää paeta.

Mäki oli jäässä

Luistelimme vauhdikkaasti alas ja kipusimme klapien kanssa varovaisesti takaisin ylös. Liukkauden takia jouduimme tekemään vielä toisenkin hakumatkan. Äärimmilleen viritettyjen selviytymisvaistojemme avulla pysyimme juuri ja juuri pystyssä molempien nousujen ajan.

Vihdoin saimme kunnon tulet käyntiin ja aloimme nauttia illallista. Koettelemuksia täynnä olleen päivän jälkeen päätimme korkata viileät tölkit hyvin ravistunutta IPAa. Hetken verran kaikki näytti jo hyvältä, mutta ilo loppui lyhyeen.

Olut kaatui maahan

Sihijuoma valui kohmeiseen tantereeseen muodostaen pienen, kuohuvan lammikon. Mitään ei ollut enää tehtävissä, vaan jouduin korkkaamaan toisen tölkin saadakseni sapuskan huuhdottua alas.

Nukuimme paljaalla maalla ilman seinän seinää ympärillämme. Vain täyteen puhalletut alustat ja makuupussit erottivat meidät allamme vaanivasta sorasta.

Saimme onneksi unen päästä kiinni, mutta luonto ympärillämme ei suostunut nukkumaan. Pimeän yön keskellä taivas repesi auki ja päästi lumisateen valloilleen. Hiutaleita leijaili myös katoksen alle, jossa ne tippuivat makuupussin pintaan kevyesti rapsahtaen. Osa jäisistä kiteistä osui jopa kasvoihini, jolloin jouduin kääntämään unisena kylkeä.

Selvisimme onneksi yöstä, mutta aamulla kohtasimme vielä viimeiset vaikeudet. Söimme varovaisesti aamupalan ja aloimme pakata tavaroita, kun huomasimme tehneemme armottoman arviointivirheen.

Sipsejä jäi yli

Ja näin päästäänkin kevyellä aasinsillalla itse asiaan eli paracordiin. Laitoimme pussillisen sour cream & onionia näppärästi narulla pakettiin, eikä sipsejä tarvinnut heittää pois. Kätevän solmun ansiosta ne eivät myöskään päässeet tippumaan rinkan pohjalle. Win-win!

Viimeisen vuorokauden vastoinkäymiset alkovat unohtua onnistuneen oivalluksen ansiosta. Tämä oli rehellisesti lyhyen retkeilyurani ensimmäinen kerta, kun hyödynsin paracordia tositoimissa.

Selvisimme vastoin kaikkia odotuksia takaisin autolle ja ajoimme vähin äänin kotiin. Vielä kuukausia myöhemmin jouduimme kasvokkain viimeisen, suuren ongelman kanssa.

Kehtaako tästä kirjoittaa tarinaa?

No näköjään kehtaa. Tämmöistä tämä meidän reissaaminen oikeasti on.

Vastaa