Parsaa, pekonia ja pitaleipiä

Mainos

Tiesin meidän ruokailun onnistuvan siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa mukaamme uskaltautunut Otto heitti ostoskoriin toisen paketin pekonia. Olimme vain muutamaan minuuttia aikaisemmin hahmotelleet menun loppuun ja nyt se oli jo valmis toteutettavaksi. Pekonin kaveriksi ostaisimme tankoparsaa ja herkkusieniä sekä lisäksi pitaleipiä, joiden täytteeksi suunnittelimme possun kylkisiivuja, sipulia ja paprikaa. Aika yksinkertaista, mutta hyvää.

Keittiöksi valitsimme jo entuudestaan tutun nuotiopaikan aivan Pirunpesän mahtavan kalliomuodostelman vierestä. Edellisen kokkailutuokion olimme pitäneet talvella Enonsaaressa, mutta nyt päätimme valita kohteen hieman lyhyemmän kävelymatkan päästä.

Sopivan tuhtia sipulisiivua.

Deja vu

Juroina metsämiehinä olimme salaa tyytyväisiä, kun perille saapuessamme meitä odotti tyhjä nuotiopaikka. Ei näitä meidän rävellyksiä kehtaa edes kuvata tarkkailevien silmäparien alla. Tähän asti siis kaikki näytti varsin lupaavalta.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Hämärästi muistelen, että meillä on joskus aikaisemminkin ollut vähän ongelmia polttopuiden kanssa. Joko ne ovat olleen märkiä tai sitten umpijäässä. Tällä kertaa puita ei taas ollut ollenkaan. Pelkästään tyhjä halkovaja.

Hämärästi muistelen, että meillä on joskus aikaisemminkin ollut vähän ongelmia polttopuiden kanssa.

Onneksi matkan varrella oli ollut reippaasti katkenneita oksia, joita lähdimme pettyneinä hakemaan. Pirunpesähän on myöskin luonnonsuojelualuetta, joten puiden katkominen ei tule kysymykseen.

Aloimme vihdoin sytytellä nuotiota huhtikuun kylmän kosteuden runtelemilla risuilla. Pitkään jatkuneen taistelun jälkeen liekit alkoivat vihdoin näyttää kelvollisilta ja pääsimme vihdoin itse asiaan.

Nopeaa ja helppoa

Kuten aina, näidenkin safkojen valmistus on hyvin yksinkertaista. Pyrimme siihen, että kaiken voi tehdä aina paikan päällä alusta loppuun saakka. Nytkin ostimme kaikki ruokatarpeet matkan varrelta.

  • Katkaise parsoista pois kova, vaalea osa, pistä pekonisiivun pääty kahden parsatangon väliin ja kierittele niiden ympärille.
  • Herkkusieniin voi halutessaan laittaa jonkun täytteen sisälle, mutta maku on loistava myös pelkän pekonin kanssa.
  • Molemmat pekonikääryleet kannattaa paahtaa tarpeeksi pitkään sekä pekonin kypsyyden, että sisusten pehmeän koostumuksen varmistamiseksi.
Maittavaa pekoniherkkua.
  • Kylkisiivut olivat maustamattomia versiota, joten sivelimme niiden päälle maukkaan hunnun kaupasta mukaan valikoitunutta Mex mex -kastiketta. Vähän pekonia paksummat siivut vaatimat luonnollisesti myös hieman pidemmän paistoajan.
  • Leikkelimme myös sipulit ja paprikan sopiviksi viipaleiksi ja käytimme nopeasti tulen päällä. Viimeisenä silauksena annoimme myös pitaleipien levätä hetken tulen loimutuksessa ennen täyttämistä.
  • Valmistelut eivät sen enempää vaatineetkaan. Possut, sipulit ja paprikat leivän sisään ja paketti suuhun. Kyllä toimii.

Tiukassa äänestyksessä parhaaksi ruoaksi valikoitui koko kansan suosima pekoniparsa. Suoraviivainen menumme oli kokonaisuutenakin hyvin onnistunut. Nuotiolla kypsytettynä ja luonnossa nautittuna melkein mikä vain maistuu herkulliselta.

Vastaa