Päiväretki Enonsaareen ja vartaiden paistoa laavulla

Mainos

Nyt voidaan jo varmaan puhua perinteestä, kun käytiin jo toisena kuukautena peräjälkeen tekemässä ruokaa ulkona. Ensimmäisellä kerralla käristeltiin lohta foliopottujen kera ja nyt oli vuorossa simppelit vartaat.

Lähdetiin taas reissun päälle sillä asenteella, että kotona ei tehdä mitään valmisteluja. Retkikamat reppuun, porukalla kauppaan ja siitä suoraan kohteeseen.

Marketista haettiin näin ollen seuraavat tavarat:

  • 500g karjalanpaistia (-30% hinnalla toki)
  • 2 punaista paprikaa
  • 2 esikeitettyä maissia
  • 1 rasia herkkuseiniä
  • maustehässäkkä lihalle
  • kahvikerma
  • suklaapatukat ihan vaan kaiken varalta

Kohteena saari ja tuntematon laavu

Kaupan jälkeen alkoi varsinainen seikkailuosuus. Enonsaaren laavulle pääsee ainakin teoriassa hyvin helposti jäätä pitkin ja matkaa kertyy mantereen puolelta lyhimmillään noin 1,2 kilometriä.

Ongelmaksi voi tosin muodostua esimerkiksi yllättäen alkava yksityisalue sekä järkevän parkkipaikan löytäminen. Niinpä suunnitelmaan tuli pieni twisti ja uutta reittiä lähdettiin hakemaan noin kilometrin verran kauempaa.

Parhaat retket eivät tosin ikinä kuljekaan ihan suunnitelmien mukaan.

Katso video jutun alusta tai osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=PRwg34DUKpc

Itse patikointi jäätä pitkin sujui ongelmitta, vaikka etäisyyksien arviointi onkin aina yhtä hankalaa. Saari näkyi melkein ensimetreistä asti edessä päin, mutta ei vaan tuntunut lähestyvän. Hieman puuduttavan tarpomisen jälkeen rantaviiva oli kuitenkin saapunut sen verran lähelle, että oli aika ruveta paikallistamaan laavua.

Lähes valmiiseen pöytään

Laavulla meitä odottikin mieluisa yllätys: valmiit tulet. Pari pilkkijää oli saapunut samaan paikkaan pitämään taukoa ja he olivat juuri saaneet nuotion syttymään. Nyt ainakin vältyttiin viime kerran tuskastuttavalta odotukselta ja jäisten puiden kanssa taistelulta.

Valmiiseen pöytään on helppo saapua ja nyt meidän kontolle jäi vain ruoan valmistelu. Sekin oli tässä tapauksessa poikkeuksellisen helppoa, koska vartaat eivät vaatineet muuta kuin aineiden paloittelun ja seivästämisen.

Lihat laitettiin mausteella kuorrutettuina omiin tikkuihinsa ja muut ainekset toisiin. Karjalanpaistin sikapalat on kuitenkin syytä kypsentää kunnolla ja vastaavasti paprikat kaipaavat vain pikaisen lämmityksen ennen syömistä.

Kypsyttely sujui varsin lupsakoissa tunnelmissa, ja pilkkijöiden kanssa ehdittiin jutella niin politiikasta, eräreissuista kun armeijamuistoistakin.

Ruokailun yhteydessä päivä alkoi vaivihkaa hämärtyä, joten kahvien jälkeen päätimme vähitellen kiitellä tovereita seurasta ja pakata kamat kasaan kotimatkaa varten.

Yllättävä loppuhuipennus

Yleensä kotimatka on tylsä. Hieman väsyneenä, kylmissään ja kaiken nähneenä tekisi mieli teleportata itsensä suoraan kotiin ja kuumaan suihkuun. Vaan tällä kertaapa kävi toisin.

Pimeä ilta järven jäällä oli todella tunnelmallinen. Hiihtäjät, pilkkijät ja koiranomistajat olivat poistuneet koteihinsa jo aikaisemmin, eikä lähistöllä näkynyt enää ristin sielua. Kaupungin valot hehkuivat kaukaisuudessa ja vangitsivat katseen niin tehokkaasti, että meinasimme kulkea harhaan.

Eihän tämmöistä valaistusta voi ohittaa ilman porukkakuvaa

Pimeässä talvi-illassa ja hiljaisessa patikkamatkassa oli aistittavissa melkeinpä Lapin tunnelmaa. Pienestä reissusta jäikin lopulta todella hyvä maku suuhun niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin.

Ainoa haittapuoli on hirmuinen retkikuume, jota pitäisi päästä taltuttamaan hieman naapurisaarta pidemmälle.

Vastaa