Eränoviisin ensimmäinen yö yksin ulkona

Ulkoilmamiesten Outdoor-seinäkalenteri vuodelle 2019 on nyt myynnissä! Tilaa omasi 15€ hintaan käyttämällä kassalla koodia KUUKKELI. Klikkaa itsesi kauppaan tästä linkistä.

Retkeily on mukavaa hyvässä porukassa, mutta joku ihmeellinen vietti ajaa tekemään sitä myös itsekseen. Onhan luonnon helmassa helppo hiljentyä olemaan kerrankin kaikessa rauhassa paikallaan.

Kävin siis ensimmäistä kertaa yöpymässä itsekseni ulkona. Ajatus sooloreissusta on kypsynyt mielessä jo pitkään ja sopivan tilaisuuden tullen otin suunnaksi Paistjärven retkeilyalueen Heinolan perukoilla.

Olin vihdoinkin saanut haalittua kasaan kaikki tarvittavat varusteet, eikä niitä tarvinnut ruveta lainailemaan kovassa kiireessä juuri ennen lähtöä. Tämä oli siis hyvä tilaisuus testata oman varustekaapin toimivuus kokonaisuudessaan.

Pääsyy oli silti edellämainittu rauhan hakeminen. Jokaiselle tekisi ajoittain hyvää viettää aikaa ihan oikeasti itsensä kanssa ilman turhia ärsykkeitä.

Pirunkirkolta Ketturiutalle

Matkan ensimmäisenä kohteena toimi Pirunkirkkona tunnettu kalliomuodostelma, joka olikin melko vaikuttava näky. Ihailin kalliota tovin aikaa ja nappasin samalla muutaman valokuvan ennen ensimmäistä ruokailua.

Pirunirkon kaltevaa seinämää

Varsinaiselle leiripaikalle olisi päässyt myös kävellen, mutta puuduttava maantiesiirtymä ei oikein innostanut. Niinpä hyppäsin autoon ja ajelin muutaman kilometrin paremmalle parkkipaikalle. En lähtenyt alunperinkään hakemaan pitkää patikkaa, vaan uutta kokemusta.

Perillä odotti kaiken lisäksi oikein hyvätasoinen alue, josta löytyi nuotiopaikan lisäksi pöytä ja grillikatoskin. Lähikaupan maitohyllyllä tarvitsee enemmän selviytymistaitoja kuin näin leppoisalla leirialueella.

Päädyin laittamaan teltan  rannan viereen  hiekka-alueelle, koska näköala oli sen verran hieno. Kiilat pysyivät kuitenkin paikallaan ja yöstä oli tulossa tyyni, niin en viitsinyt miettiä asiaa sen enempää. Jälkikäteen tosin kuljetin teltan mukana kotiin yhden jos toisenkin hiekanjyvän. Ehkä tästä taas oppii jotain.

Telttaan jäi yllättäen vähän hiekkaa kiinni.

Yöpymisriitti

Ilta kului yllättävänkin nopeasti. Leirin pystyttämisen jälkeen tein tulet grillikatokseen ja söin vielä tuhdin annokset tonnikalan ja nakkipata-ainesten yhdistelmää. Suunnitelmani oli lisäksi herätä aamulla kuvaamaan mahdollista auringonnousua, joten painelin tarkoituksella ajoissa nukkumaan. Kömmin makuupussiin ennen kymmentä ja laitoin herätyksen soimaan täsmällisesti klo 4:45.

Jännitin yllättävän paljon nukkumaanmenoa. Koko reissun idea konkretisoitui pimeään telttaan sulkeutumiseen ja silmien ummistamiseen. Ehdin käydä mielessäni läpi melko monta toinen toistaan hullumpaa skenaariota aina villieläimistä kaikenlaisiin muihinkin yllätysmuuttujiin.

Katso video jutun alusta tai osoitteesta https://youtu.be/ArsPPEPhmRM

Vältyin kuitenkin suuremmilta haasteilta ja heräsin koko yön aikana vain pari kertaa. Lämpötila tippui kylmimmillään -6 asteeseen ja jouduin kiristämään makuupussin huppua, ettei lämpö karkaa pois. Pussini virallinen limittilämpö on -5 joten pelivaraa ei ollut enää hirveästi. Havahduin myös keväisen jäätikön outoihin ääniin, joita jäin ihan mielenkiinnolla kuuntelemaan toviksi.

Loppuyö menikin mallikkaasti ja rannekkeeni alkoi täristä varttia vaille viisi. Kylmyyteen ei ole mukava nousta varsinkaan noin aikaisin, mutta sain itseni kammettua suhteellisen ripeästi pystyyn.

Olo oli tuossa vaiheessa edelleen väsynyt, mutta samalla todella iloinen. Tietynlainen riitti oli nyt suoritettu sooloretkeilyn osalta.

Kuvaukselliset haasteet

Auringonnousu ei itsessään ollut mitenkään ihmeellinen ja se tapahtui vielä hieman huonosta suunnasta. Ehdin kuitenkin ottaa pari kuvaa kuun ollessa vielä näkyvillä ja myöhemmin aamukahvia juodessa hienosta auringonpaisteesta.

Valokuvaus maistuu pitkästä aikaa taas hyvältä, mutta ei se vieläkään helppoa ole. Huippuhienojen retkikuvien metsästys saa siis jatkua edelleen, mutta nyt on ainakin intoa niiden toteuttamiseen. Tilasin jo uuden jalustan ja aloin perehtyä tarkemmin yökuvaamisen saloihin. Lisäksi törmäsin pariin hyvänoloiseen puhelinsovellukseen, jotka näyttävät tarkalleen auringon nousun, laskun ja muut tarvittavat tiedot. Eipä tarvitse enää arvailla ja pettyä.

VOITTAJA

Hymyilin käytännössä koko kotimatkan ajan, koska fiilis oli ihan loistava. Tein jotain uutta ja kaiken lisäksi nautin siitä joka siemauksella. Hiljaisuus, rauha ja luonnon läheisyys tekevät ihmeitä jo näinkin pienissä määrin. Aion toki jatkaa hyvällä porukalla reissaamista, mutta lisäksi aion jatkaa myös soolona samoilemista.

En muuten kotimatkalla laittanut autossa edes radiota päälle ensimmäisen puolen tunnin aikana. Täydestä hiljaisuudesta poistuessa ei kaipaa ylimääräistä mökää täyttämään tyhjää tilaa.

Yksin luonnossa ollessa oppii hyväksymään hiljaisuuden ja nauttimaan siitä.


Vastaa